Joulukunto vai kootut selitykset?

Noniin, aatonaatto ja aika tarkastaa joulukuntoprojektin tulokset. Apuaaaa :O Tiedän jo etukäteen, ettei tämä mennyt parhaalla mahdollisella tavalla :/ Ohuesti harmittaa ja jälkikäteen on helppo sanoa että ois pitänyt rutistaa vaan vähän kovempaa ja ottaa itseään niskasta ja niiiiiin edelleeeen. Mutta tällaista elämä on. Ehkä on ihan hyvä, että yleensä en hirveesti suunnittele - mitään ;)

Tavoite nro 1 ja kootut selitykset

• pudottaa rasvaprosenttia neljällä prosenttiyksiköllä

No ei ihan :/ Mutta suunta on sentään oikea, rasvaprosentti tippui 2,1 prosenttiyksikköä. Ennen projektin alkua olin sairaslomalla, joten liikuntaa lisäsin merkittävästi, etenkin hikiliikuntaa. Toisaalta sain haravointihommat ja aidan maalaamisen pakettiin, joten hyötyliikunta on samalla vähän vähentynyt. Ja ennen kaikkea on pakko myöntää, että syömisten perään en ihan hirveesti lopulta katsonut. Selitykseksi esitän imettämisen. Huomaan, että heti kun olen päivän tai pari vähemmällä tai keveämmällä syömisellä, maidon tulo vähenee huomattavasti. Oon siis katsonut lapseni kannalta parhaaksi syödä vaan kiltisti hyvin ja jättää rasvaprosentin murehtimisen tulevaan aikaan. Pidän sitäpaitsi ihan mahdollisena, että se tippuu itsestäänkin jonkin verran imetyksen loputtua, kun hormonitoiminta palautuu normaaliksi. Tämä tosin on pelkkää arvailua, mutta raportoin kyllä tulokset tuonnempana. Pakko vielä lisätä, että en siis todellakaan väitä, että imettävän äidin on mätettävä herkkuja ja roskaruokaa kahmalokaupalla, vaikka tätäkin mallia on mulle tyrkytetty raskauden ja imetyksen aikana vähintäänkin riittämiin. Kun sanon "syödä hyvin", tarkoitan ihan perus sapuskoja, ja herkkuja kohtuudella viikonloppuisin. Kohtuuttomasti sitten jonain erikoispäivinä :D Oon vaan joutunut syömään vähän normaalia suurempia annoksia tai vaihtoehtoisesti yhden ylimääräisen välipalan. 

Tavoite nro 2 ja kootut selitykset

• nostaa lihasprosenttia vähintään parilla prosenttiyksiköllä

Almost there, mutta ei sitten kuitenkaan ihan :p Lihasprosentti nousi 1,6 prosenttiyksikköä. Suunta juuri se mikä pitikin, olen tyytyväinen :) Lihan keruu ei ikinä oo ollut mulle helppoa, en todellakaan ole vartalotyypiltäni mikään atleetti :/ Lihaskuntoreenini olen tehnyt hyvin säännöllisesti ja tunnollisesti koko ajan. Tosin kun tavoitteena oli tehdä kolmijakoinen ohjelma läpi viikossa, on sen läpivieminen todellisuudessa vienyt keskimäärin 10 päivää. Tilanteen pakosta ja lapsenvahdin puutteesta johtuen oon joutunut pitämään lähes joka viikko pari lepopäivää. Yksikin olisi riittänyt joulukuntoprojektia ajatellen. Mutta elämässä on tällä hetkellä turhan monta muutakin liikkuvaa osaa harrastamisen lisäksi, joskus sitä vähäistä omaa aikaa on käytettävä muuhunkin. Varmaan myöskään ravitsemus ei oo ollut optimaalista lihaskasvun kannalta, lähinnä se on ollut optimaalista tällä hetkellä maidon tuotannolle ja mielenterveydelle. Oon pyrkinyt tekemään helposti ja nopeasti valmistuvia terveellisiä ruokia, mutta proteiinipitoisuuksia en oo liiemmin ehtinyt ihmettelemään. Joka tapauksessa lihakset alkaa löytää kropassa paikkaansa ja voin erottaa niitä salilla peilistä liikkeitä tehdessä :) Ristikkäistaljassa rintaa tehdessä näytin vähän anatomian oppikirjan malliukolta, ja se oli erittäin ilahduttavaa :D 

Tavoite nro 3

• käydä juoksemassa vähintään 15 kertaa 

Done. Hoidettu. Suoritettu. Juoksulenkkejä kertyi täsmälleen se 15 :) Suurin osa kärryjen kanssa, osa ilmankin. Juoksu on ihanaa!!

Tavoite nro 4 ja kootut selitykset

• käydä pyöräilemässä vähintään 15 kertaa (Maantie, maasto, wattbike tai spinu, kaikki käy!)

Ääk, kasassa vain 12 kertaa :/ Mutta tähän on selitys: Adventure Race. Tavoitteita laatiessa en vielä tiennyt osallistuvani Adventureen. Kisaan valmistautuminen ja siitä palautuminen nappasivat multa juurikin sen 5 reeniä, jotka kaiken kaikkiaan tavoitteesta jää uupumaan. Tavallaan annan nää kolme pyöräilyä siis itselleni ihan suosiolla anteeksi. (Tavallaan tietenkään en.)  Pyöräilyt suoritin enimmäkseen wattbikella omassa alakerrassa. Wattbike on kyllä ystävä <3 

Tavoite nro 5 ja kootuimmat selitykset ikinä

• käydä uimassa, vaikka nyt edes kolme kertaa (Parasta pysyä realistisena tässä asiassa :'D)

Kävin kerran. No nää kaks kertaa mitkä jäi uupumaan kuuluu tohon viiteen reeniin jotka Adventure multa verotti. Ja sitten mulla on ollut ongelmia kilpirauhaslääkityksen kanssa mikä on aiheuttanut erinäistä uimakelvottomuutta. Ja sitten meiän kunnan uimahallissa on ihan liian kylmä vesi, enkä oo saanut lapsenvahtia, unohdin uimalakin porukoille, uimahallin aukioloajat on ollu tosi epäsopivat, mulla on muutenkin ollut suonenvetoja, opinnotkin painaa päälle ja pelkotilat on estäneet mua ajattelemasta koko uimista... 

Tavoite nro 6

• ois ihan mahtia, jos jouluaattona juoksisin kympin!! (Jouluaaton juoksulenkki on perinne, säällä kuin säällä!)

Tätä aion huomena yrittää! Olen jopa toiveikas asian suhteen :) Ei mulla nyt todellakaan mikään huippukunto ole, ja jotain tälle kuntoasialle on saatava tehdyksi ensi vuonna, koska en viihdy nahoissani tällä hetkellä, mutta uskon ja toivon että kymppiin se tulee riittämään! We'll see, saavun raportoimaan tulokset myöhemmin. 

Tän vuoden pääkohdat kuvina - hyvässä ja pahassa. Huikee vuosi <3 

Hyvää joulua ja reipasta tulevaa vuotta 2017 <3 

Ystäväkirja

Tää ei suoranaisesti liity mitenkään urheiluun, mutta tunnen pakottavaa tarvetta kirjottaa tää silti :) Lueskelin viime viikolla useita eri blogeja, vanhoja tuttuja sekä uusia tuttavuuksia. Huomasin että blogeissa on kierrellyt sellainen ystäväkirjatyyppinen haaste missä bloggaaja vastailee enemmän tai vähemmän random-kysymyksiin. Ihan koska rakastan ystäväkirjojen täyttämistä, mun on pakko tehä myös tää!

Ajatteletko asiat enemmän tunteella vai järjellä? 

Ehdottomasti tunteella, usein suurella sellaisella. Tietysti on asioita, jotka vaan hoidetaan järki päässä, kuten sähkölasku, vaikka joskus elämässä sellainenkin voi herättää suuria tunteita. 

Miten vietät aikaasi, kun olet yksin? 

Käyn salilla, lenkillä, pyöräilemässä tai jopa uimassa. Opiskelen, kirjotan blogia, lueskelen, väsään valokuvakirjoja, juon teetä, saunon. Näitä yksinolon hetkiä on nykyään tooodella vähän. 

Jos saisit valita loppuelämäksesi oman kokin tai siivoojan, kumman ottaisit?

Kokin, siis K O K I N todellakin!! Tällä hetkellä yks inhokkiasioistani on ainainen ruuan laittaminen ja ruokien keksiminen, hyi! 

Jos saisit poistaa yhden tapahtuman elämästäsi, mikä se olisi? Miksi?

Sairastuminen. Koska terveenä oli kivempaa ja helpompaa. 

Pystyisitkö elämään etäsuhteessa?

No jonkun ennalta sovitun kohtuullisen ajan kyllä, mutta en määrättömästi. Mulle parisuhteen pointti on nimenomaan se arjen jakaminen. En kaipaa vierelle ihmistä joka on siinä vain juhlahetkinä..

Jos sinulla olisi 24 h aikaa oppia uusi taito, mikä se olisi?

Uinti. Vapaauinti. En mä sitä tosin 24 tunnissa oppis, mutta yrittäisin ainakin. Tai sitten sujuva enkun kielen taito olis kanssa tervetullut. Mutta huonolla enkulla pärjää paljon paremmin kuin huonolla vaparilla ;)

Mitä pelkäät?

Ihmisiä jotka tekee toisille pahaa tai pelottelee :( Pelkään myös sairauden pahenemista tai lisäsairauksia.

Oletko onnellinen?

Olen :) Juuri nyt olen hyvin, hyvin, hyvin onnellinen <3 <3 

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Pääasiassa puoliso ja lapsi <3 Oma turvallinen ja kiva koti. Muut läheiset ihmiset. Liikunta, terveet elämäntavat, mieluinen opiskelupaikka, moottoripyöräily, matkustelu ja uudet urheilukamppeet :D

Miten asut?

Omakotitalossa, miehen ja vauvan kanssa kolmisin. 

Kahvi vai tee?

Tee, mieluiten vihreä. En oo ikinä juonut kahvia, vaikka sen tuoksu onkin ihana. Kerran maistoin koska iskä maksoi mulle siitä :D

Lempikaupunkisi?

Suomessa Tampere. Maailmalla... vitsit, mahdoton valita yhtä!!! Pariisissa oon viettäny yhen parhaista reissuistani, se on ihana. Lontoo on aina huikee. Cairnsissa tuntui kuin oisin tullu kotiin <3 Miamissa oli parhaat urheiluelämykset. Niin ja Barcelona: shoppailuu, nähtävää, piitsii - ihana! Näitähän olis... Ja voi kuinka paljon onkaan vielä näkemättä!!!

Tekeekö raha onnelliseksi?

Ei todellakaan tee. Köyhyys toki voi tehdä onnettomaksi, mutta rahaa tarvii vaan sen verran että pärjää. Se säästötileillä, sijotuksissa, omaisuudessa ja vakuutuskuorissa makaava massi ei tasan tee kenestäkään onnellista. Rahalla voi hankkia upeita, onnelliseksi tekeviä elämyksiä, mutta mitä arvoa niilläkään on jos ei ole ketään kenen kanssa ne jakaa... Mut ainakin tekee onnelliseksi nimenomaan läheiset ihmiset <3 

Viimeksi lukemasi kirja?

Juha Hulmi - Lihastohtori. Nyt ohjelmistossa onkin joku jäätävän paksu enkunkielinen tenttiopus mikä herättää kauhua pelkällä olemuksellaan :O

Miksi bloggaat?

Lähinnä siksi että rakastan kirjottamista. Myöskin vähän vertaistukimielessä, jos joku kohtalotoveri tänne löytää, tietää ettei ole asian kanssa yksin. Jos muuten kohtalotovereita sattuu olemaan kuulolla, voi kuinka kivaa oiskaan kuulla teidän ajatuksia, kokemuksia, vihjeitä, kommelluksia, tarinoita... Saa kommentoida, saa kysyä, saa avata keskusteluja :)

Minkä aihepiirin blogeja luet itse? 

Mä oon vähän sellanen hyppelehtijä, että lueskelen mitä eteen sattuu, mutta harvoja blogeja huomaan seurata säännöllisesti :/ Joitain ibd-blogeja, erityisesti urheilu ja ibd, joitain muitakin urkkablogeja tulee välillä lueskeltua, mutta sellanen reenimäärien ja -tehojen hehkutus, tuhat kuvaa lenkiltä ja kuinka kävin puolimatkan triathlonilla jäähdyttelemässä ei kyllä jaksa kiinnostaa, enemmän kiinnostaa sellaset urkkablogit joista käy ilmi että sillä bloggarilla on silti muutakin elämää kuin vaan se urheilu, sitten seuraan yhtä elämää ulkomailla -blogia ja paria perheaiheista blogia. Ainakin. 

Meikkaatko?

En. Ehkä kerran pari vuodessa nykyään, jos jaksan laittaa ripsaria ja huulikiiltoa johkun kesteille. 

Lempikarkkisi?

Suklaa, erityisesti Fazerin sininen Lontoon Rae :P Toinen mitä tekee mieli on salmiakki, erityisesti ne ohuet littanat ja tietty Lauantai-pussin autokarkit. Mä oon kyllä herkuista ehdottomasti eniten karkin ystävä, välillä on jotain kausiluonteisia ykkössuosikkeja. 

Sinua kuvaileva sana?

Tunteellinen. Toinen vaihtoehto vois olla sisukas.

Missä kaupungissa haluaisit käydä? 

Honolulu. Koska mulla on saarivaltiofetissi, ja haluan Hawaiille. 

Millainen on kauneusihanteesi?

Omg, vaikee kysymys. Ei mulla suoranaisesti varmaan oo mitään ihannetta, jostain ihmisestä tekee tosi kauniin vaikka silmät, toisesta joku ihan muu piirre. Se on tosi henkilökohtasta. Mutta jos lähestytään asiaa sitä kautta, millon tunnen itse olevani kaunis, niin sillon kun näytän hoikalta, urheilulliselta, iloselta ja pirteeltä. 

Kallein ostoksesi?

Talo. Sitä ennen taisi olla moottoripyörä.  

Mitä elämässäsi on tekeillä juuri nyt?

Vauvan hoitoa, opiskelua, remonttia, liikuntaa, kotihommia. Siinä ne lienee päällimmäiset. Aina on lisäksi vähän jotain pientä ;)

Adventure Race, Vierumäki, 25-26.11.2016

No nyt, kirjoitan päivitystä Adventure racesta, joten selvästikin olen sen jäljiltä hengissä!! Wohoo!! I did it, I survived! Kaiken kaikkiaan koettelemus otti meidän tiimiltä 10 h 26 min ja kuljettuja kilsoja kertyi 34,06. Aika huikee setti ylipäätään, vielä huikeempi tämän vuoden reeni- ja sairaslomamäärät huomioiden. Oon tosi ylpee itestäni ja tosi tosi tyytyväinen, vaikkei kisa kaikin puolin putkeen mennytkään. Mutta viisi kokonaista joukkuetta ja useita yksittäisiä kilpailijoita muista joukkueista haettiin metsästä ensiapuautolla, me tultiin kaikki neljä maaliin omin jaloin, joten sissejä ollaan :)

Noin viikkoa ennen kisaa aloin penkoa kaiken mahdollisen tiedon netistä, mitä vaan kisasta löytyi. Sitä löytyi tosi vähän, mutta riittävästi lietsoakseen mut paniikin partaalle :D Mua jännitti oikeestaan koko viikon ihan sikana. Valmistauduin kisaan hölläämällä niistäkin vähistä reeneistä mitä nyt yleensä teen ja tietysti syömällä muutaman päivän pelkkää makaronia ja jauhelihaa ;) Ei siis hiilaritankkauksen vuoksi, vaan siksi että se on varma ruoka ibd-suolistoni kanssa. Edelleenkään suoliston kisakestävyys ei ole taattu, mutta jos jotain tulee, niin ainakaan en ole sitä safkoilla edesauttanut. Toki makaroni on aina hyvää hiilaritankkausevästäkin. Edellisenä sunnuntaina kävin tekemässä salilla kovan kyykkyreenin, mutta sen jälkeen alkuviikosta vaan kävelin vaunuja työnnellen pari lenkkiä, keskiviikon ja torstain lepäsin kokonaan. 

Perjantaina sitten suunta kohti Vierumäkeä. Hirmuisesti oli aamulla mietittävää, kun piti pistää pakettiin kisakamppeet, muut omat kamppeet ja tietysti tärkeimpänä Beran (=vauvani) kamppeet. Bera tuli siis isänsä kanssa mukaan Vierumäelle, koska ei vielä pärjää tolkuttoman pitkiä aikoja ilman äitiä maitoineen. Aamuyöstä sitten kömmin perheeni luo hotellihuoneeseen. Itseasiassa tämä oli pisin aika erossa tähän mennessä. Se toi mulle tietysti vähän lisäjännitystä, vielä kun kisassa ei saanut olla puhelinta matkassa, niin missään vaiheessa matkan varrelta ei päässyt kysymään miten Beralla menee ja onko hän suostunut unille ilman äiskää. Samaisesta syystä mulla ei ole kisasta mitään kuvamatskua, siis kun ei saanut olla puhelinta mukana. Hiukan hämmentävät nämä viime hetken kisavalmistelut muutenkin tällä kertaa, kun viimeisenä tekonani ennen starttia imetän vauvaa normaalin vessassa ravaamisen, varusteiden tarkastamisen ja muun hermoilun sijaan. Mutta valmistelin Beran seikkailuun isänsä kanssa mahdollisimman hyvin ennen kuin itse lähdin omalle seikkailulleni.

Matkalla Vierumäelle, kylmää ja pahaa ruokaa autossa, yak :p

Kello 16 seikkailu sitten alkoi. Lähtö oli urheilukentältä, ja ensimmäinen tehtävä oli kiertää kenttä niin, että koko ajan joku joukkueen jäsenistä on ilmassa. Edes kantajan/kannettavan vaihdon ajaksi ei saanut kaikki jäsenet mennä maahan, vaan vaihdot oli suoritettava lennosta. Me valittiin joukkueen pienin jäsen, jota kannettiin kultatuolissa, muutaman kerran matkan varrella kantajia vaihdellen. Tehtävästä selviydyttyämme saimme käsiimme varsinaisen kisakartan ja lähdimme suunnistamaan ekalle rastille. Se oli ihan lähellä ja löytyi helposti. Ekalla rastilla saimme tehtäväksemme ratkaista sanaristikon, jonka vihjeet löytyivät lumeen piirretystä jättimäisestä ruudukosta koordinaattien perusteella. Saatiin ristikko ratkaistua varsin nopeasti ja jatkettiin tokalle rastille. Se oli pelätty avantouintirasti. Rastilla oli vaihtoehtona ottaa sakkokierroksia kyseisen vesistön ympäri. Me valitsimme sakkokierrokset, enkä usko että menetimme siinä edes yhtään aikaa. 

Sakkokierrosten jälkeen hölkkä jatkui kolmosrastille, mikä osoittautui suunnistusrastiksi. Joukkueen oli jakauduttava kahdeksi pariksi, ja molempien parien piti löytää kuusi rastia. Jokaiselta rastilta sai kirjaimen, ja kirjaimista piti muodostaa lause. Tällä rastilla tuhraantui ohjeineen ja lauseenmuodostuksineen päivineen varmaan melkein pari tuntia, ihan liikaa :/ Ei tosiaan olla mitään suunnistusmaistereita muutenkaan, puhumattakaan pimeässä kun maastoa ei juuri edes erota. Voi apua! Minä rämmin parini kanssa rastien perässä kai noin puolitoista tuntia, emmekä silti onnistuneet löytämään kuin kolme. Päätimme palata lähtöpisteeseen tarkistamaan onko joukkueemme toinen pari jo paikalla, mitä he ovat löytäneet, ja tekemään tilannearvio yhdessä heidän kanssaan. Onneksi päätimme palata kolmen kirjaimen kanssa, sillä toinen pari oli löytänyt kaikki kuusi, ja saimme kolme viimeistä kirjainta arvatuksi. Itseasiassa vieläpä pikavauhdilla :D 

Eikun kohti nelosrastia! Paitsi että... Tässä kävi pikku kömmähdys ja lähdimmekin väärään suuntaan. Huomasimme virheen vasta saavuttuamme kakkosrastin maastoihin. Kiukutti, mutta ei siinä auttanut. Suunta uudelleen hakuseen ja nyt sitten kohti nelosta! Valittiin tietoisesti reitit niin että ne kulkivat polkuja ja teitä pitkin, vaikka se vähän pidensikin matkaa. Mutta itseasiassa reittivalinnoillamme ohitimme useampaan otteeseen metsän halki rämpiviä joukkueita, kulku on poluilla ja teillä niin paljon nopeampaa. Nelosrastilla piti tehdä kindermunan yllätyskotelosta pommi leivinjauhetta ja vettä käyttäen. Tätä sai yrittää kaksi kertaa. Valitettavasti meidän kotelomme ei suostunut räjähtämään, ja meille pätkäytettiin tehtävästä 10 minuutin aikasakko. Lisäksi nelosella tuli koota jonkin sortin Lego-härveli. Siitä suoriuduimme kohtuu mallikkaasti. 

Vitosrastille löysimme sujuvasti. Siellä vuorossa oli sotapsyko, eli hillittömästä määrästä numero- ja kirjainkoodeja tuli laskea kuinka monta kertaa meille annettu tietty koodi löytyy seasta. Tehtävään annettiin aikaa 40 minuuttia, mikä siihen menikin, meillä jäi aikaa muistaakseni kolmisen minuuttia. Samalla oli hyvä aika evästää. Itse tankkasin urkkajuoman ja patukoiden lisäksi nakkeja :D Osoittautui hyväksi evääksi! Kutosrastille oli melko pitkä siirtymä, sää alkoi muuttua haastavammaksi ja porukka alkoi väsyä. Valitsimme aika pitkälti reippaan kävelyn juoksemisen sijaan. Kutosella tehtävänä oli heittää frisbeetä läpi puihin kiinnitetyistä hulavanteista niin, että heittäjä on koko ajan ilmassa, jokainen joukkueen jäsen koskee toista joukkueen jäsentä ja yksi joukkueen jäsen on kiinni puussa jossa edellinen rengas sijaitsee. Jouduttiin valitettavasti odottelemaan rastilla vuoroamme jonkin aikaa. Mutta lopulta tämä oli ehkä hauskin rasti, naurettiin moneen kertaan ihan kippurassa. Hienossa jonomuodostelmassa heiteltiin rata läpi, tässä oli suurta hyötyä mun ulottuvista raajoistani. 

Kutoselta seiskalle oli lyhyt matka. Tässä kohtaa sää oli jo muuttunut kunnon lumimyräkäksi. Seiskarastilla oli valitettavasti myös pakollinen puolen tunnin tauko. Ymmärrän että joukkueiden oli tarkoitus tässä tankkailla, mutta me oltiin niin jäässä, ettei ketään kiinnostanut kaivaa sapuskaa repuista kohmeisin sormin. Itse lisäsin tässä kohtaa kerroksen vaatetta päälle ja paikkasin pari varvasta joihin oli alkanut muodostua hiertymiä. En saanut kohmeisin sormin auki ensimmäistäkään minigrippiä joihin kaikki tavarani oli pakattuina, ja siinä lumimyräkän keskellä jotenkin saavutettiin kisan lakipiste, kun latelin minigripeille kaikki tuntemani kirosanat. Varmistin vielä joukkuetovereilta, että eihän mikään jäänyt sanomatta. Onneksi joukkuekaveri avasi mulle kaikki tarvittavat pussit ja sulki ne myös <3 Toki seiskalla oli myös tehtävä: siellä piti valmistaa popcornia trangialla :D Onnistuimme tehtävässä helposti, valitettavasti popparit eivät silti joukkueellemme tuossa tilanteessa maistuneet, kaikki halusi vaan liikkeelle ja sormet taas lämpimiksi. Itse tungin tässä vaiheessa hanskojen sisään kertakäyttöiset kädenlämmittimet, hrrrr..

Ne kirotut minigripit :'D

Seiskalla kysyimme rastinvetäjiltä, onko meidän mahdollista jatkaa suoraan ysille, sillä kasille oli tolkuttoman pitkä matka, kasilta ysille vielä pidempi, ja näimme tuossa vaiheessa jo otsallammekin, että jäljellä olevassa ajassa (noin 3 h) emme ehdi noita taipaleita taittamaan. Jos saisimme jatkaa suoraan ysille, voisi olla pieni mahdollisuus saada suoritetuksi vielä muutama rasti, sillä ysin jälkeen loput rastit olivat kohtuu lähellä toisiaan. Tämä ei kuitenkaan kuulemma käynyt laatuun, ja meidät lähetettiin pitkälle taipaleelle kohti kasia. Matkalla kuitenkin kisakeskuksesta soitettiin kapteenimme puhelimeen (joka siis sai ja piti olla mukana), että emme tule ehtimään kaikille rasteille, ja meidät opastettiin suoraan ysille. No voi sanonko.... En. Käännytään takaisin ja suunnataan ysille. 

Sää muuttui koko ajan vaan hullummaksi ja voimat senkun hupenivat. Mä olin etukäteen pelännyt olevani meiän tiimin heikko lenkki ja pilaavani muiden kisan hyytymällä johonkin, mutta kyllä tuossa koko tiimi alkoi olla aikalailla lopussa. Ihan raahustin mukana siinä kuin muutkin. Lopulta todettiin, että ei tulla ehtimään edes ysille. Soitettiin kisakeskukseen ja kysyttiin saadaanko suorittaa vielä rastit 11 ja 12 jotka kykenemme saavuttamaan. Meille annettiin lupa suorittaa vain rasti 11. Siellä piti pyörittää traktorin rengasta tietty matka, ja kantaa rengas porukalla takaisin lähtöpisteeseen. Hoidimme homman, minkä jälkeen meidät opastettiin menemään maaliin. Maaliin saavuttiin siis ajassa 02:26. 

Reppu palveli loistavasti, samoin otsalamppu. Mulla oli myös joukkueen ainoo
sykemittari joka pysyi elossa koko suorituksen ajan. Garmin 920XT, ystäväni <3

Olihan reissu!!! Valitettavasti emme kaikkia rasteja siis ehtineet suorittaa, mutta pikaisella laskutoimituksella tarkastin, että eipä ehtinyt harrastesarjan joukkueista moni muukaan, sillä 62 % joukkueista jäi rasteja suorittamatta. Puhumattakaan kilpasarjasta, jossa 82 % joukkueista suoritti vain osan radasta. Mielestäni jos alle puolet ehtii suorittamaan kaikki rastit, on rata huonosti suunniteltu. Kisan ideana on totta kai olla haastava ja jättää nälkää ensi vuodellekin, mutta kyllä mielestäni silti yli 50 % joukkueista tulisi selvittää koko rata jotta järjestäjät voisivat kokoea onnistuneensa. Noiden tehtävärastien takia porukka tähän kisaan kuitenkin lähtee, ei siksi että saisi taivaltaa päämäärättä metsässä, sellaista voi suorittaa kyllä ihan itsekseenkin. Itse jättäisin kisasta ehkä kokonaan pois suunnistusrastin, tai ainakin helpottaisin sitä merkittävästi. Kisassa kun saa suunnistaa joka tapauksessa, kun rata ei ole mitenkään merkattu, vaan joukkueet kulkevat kartan avulla ja valitsevat itse reittinsä. 

Oli silti äärimmäisen siisti reissu, en vaihtaisi työpaikan pikkujouluihin, jotka olisivat olleet samaan aikaan ;) Ja hirveä nälkähän tästä jäi. Nälkä reenaamiseen, nälkä uusiin suorituksiin. Nälkä vähän erilaisiin suorituksiin! Tutkailinkin jo erilaisia seikkailukisamahdollisuuksia, ja polkujuoksukisaan osallistuminenkin on pyörinyt mielessä :) Lähtisinkö tähän kisaan uudestaan? Hmmm, ehkäpä. Ainakin jos tietäisin että reitti on suunniteltu hiukan paremmin! Tässä ainutlaatuista on kuitenkin, että kisa on talvella ja yöllä, tuohan se oman jännityksensä ja ekstransa. 

Unelmii, sainko koskaan niitä kii?

Musta tuntuu jotenkin tosi usein siltä, että en oo ikinä terveenä, ruikutan vaan kaiken aikaa enkä tee mitään. Oon tosi ankara itselleni, tiedän, mutta silti. Olipa kyse mistä tahansa asiasta, aina oon mielestäni tehnyt liian vähän, liian hitaasti tai jotenkin muuten väärin. Viimeisimpänä tässä nyt vaikka tuo vauvanruokien valmistus. Kun ei joka viikko irtoa vauvalle uutta ruoka-ainetta valikoimaan, kuvittelen ettei vauva syö riittävän monipuolisesti. Ja sehän on tietty mun vikani, pitäis olla kekseliäämpi ja tehokkaampi. Suurin syy siihen, etten ole niin tehokas kuin tahtoisin, löytyy terveydestä. Sairastelu syö ihmisen resursseja todella ahnaalla kädellä. Vastikään tajusin, että tää vuosi on kyllä mennyt ihan ojasta allikkoon :/ Oon ollut sairaslomalla yhteensä oikeesti kuus kuukautta. Sehän on ristus sentään PUOLI VUOTTA :O Ja se on paljon se, eikä tää vuosi vielä ole edes lopussa. Jos katsoo mun tämän vuoden aikaansaannoksia tuossa valossa, ehkä mä nyt en ihan niin saamaton nahjus olekaan kuin olen kuvitellut.

Tajusin tämän asian tänään tuossa vaunulenkillä (kun ruoskin itseäni siitä etten ollut lähtenyt juosten vaikka eilenkin vain kävelin), ja rupesin miettimään viimeisiä vuosia ylipäätään. Oisko aika laittaa vähän valoja päälle ja olla vaihteeksi vaikka itseensä tyytyväinen? No mietitäänpäs näitä viime vuosia, voiko niihin olla tyytyväinen?

Vuonna 2010 sairastuin colitis ulcerosaan, vuodenvaihteessa 2010-2011 sain virallisen diagnoosin ja pysyvän lääkityksen. Elokuussa 2013 olin pelaamassa beach volleyta. Otin kovan iskun vastaan, rusahdus kävi. Erinäisten vaiheiden (joihin sisältyy vähän puuduttavia lonkeroita ja hauskanpitoa Orimattilan yössä, omg) jälkeen päädyin näyttämään hillittömäksi turvonnutta kättäni lääkärille. Kuvista selvisi, että kämmenluu on murtunut, mutta vähän muutakin. Luu oli murtunut todennäköisesti luussa olleen kasvaimen takia. Parantelin ensin murtuman kuntoon, ja uudelleen käsi paketoitiin marraskuussa 2013, kun kasvain poistettiin ja tilalle laitettiin ranteesta luusiirre. Sitten tullaankin vuoteen 2015. Merkilliset oireet olivat vaivanneet jo pidemmän aikaa, mutta jotenkin en ollut tajunnut että niissä on jotain epänormaalia. Lopulta tilanne ajautui pisteeseen jossa oli pakko tajuta, ja lääkäri hoksasi ottaa multa kilpirauhaskokeet. Sieltähän paljastui sitten vajaatoiminta. Melkein heti vajaatoimintadiagnoosin jälkeen tulin raskaaksi. Raskauden loppuvaihe oli vaikea, viimeiset pari kuukautta jouduin viettämään vuodelevossa ennenaikaisen syntymän uhatessa vauvaa. Helmikuussa 2016 tytär sitten syntyi (lopulta ihan täysiaikaisena). Tyttö on täydellinen, synnytys oli vähemmän täydellinen. Menetin todella paljon verta, sain kammottavia repeämiä ja istukka jouduttiin repimään irti leikkaussalissa. Seuraavat päivät olin jälleen petipotilaana, aluksi en selviytynyt edes vessaan :( Meni pari kuukautta ennen kuin voin taas kutsua itseäni edes jossain määrin kelvolliseksi yksilöksi, kovin vahvalta ei tosin tuntunut vielä sittenkään. Sitten kesällä 2016 selvisi, että kasvain kädessä on uusinut, ja se on jälleen leikattava. Elokuussa 2016 käsi leikattiin toisen kerran. Onhan tässä toki ruikutettavaa riittänyt :/

Mutta mitäs muuta näiden kuuden vuoden aikana on tapahtunut? First things first: olen löytänyt vierelle ihan maailman parhaan miehen, ja saanut hänen kanssaan täydellisen pienen tyttären <3 <3 Ollaan ostettu omakotitalo, istutettu pihaan kuusiaita, remontoitu puolet yläkerrasta ja rakennettu lauta-aita. Mentiin naimisiin, järjestettiin (ihan kaksin) ja vietettiin ihan superhauskat ja onnistuneet häät <3 Työrintamalla oon saanut viran 7 km päästä kotoa (aiemminkin mulla oli virka, mutta työmatka oli 80 km). Pääsin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan liikuntalääketiedettä. Oon reenannut kirjanpidon mukaan 1567 tuntia (tosin merkinnät alkavat vasta vuoden 2011 loppupuolelta, eli siis enemmän). Oon juossut Helsinki City Runin, niin ikään puolikkaan Hämeenlinnan kaupunkimaratonilla, kaksi kertaa Tampere puolimaratonin, kolme Extreme Runia ja yhden Alfa Racen. Oon osallistunut Royal pyöräilyyn, Myllyn pyöräilyyn, Pirkan pyöräilyyn ja kaksi kertaa Ratareiteen. Oon jopa suorittanut Vantaa triathlonin. Oon käynyt Montenegrossa (Budva ja Podgorica), Virossa (Tallinna ja Tarto), Englannissa (Lontoo ja Brighton), Ruotsissa (Tukholma ja road trip pohjoisessa), Norjassa (road trip pohjoisessa), Espanjassa (Barcelona), Saksassa (München), Unkarissa (Budapest), Slovakiassa (Bratislava), Itävallassa (Wien), Ranskassa (Pariisi), Hong Kongissa (Hong Kong), Australiassa (Sydney, Blue Mountains, Kuranda ja Cairns), Singaporessa (Singapore), Fijillä (Pacific Harbour, Suva ja Sonaisali Island), USA:ssa (Miami ja Fort Lauderdale), Bahamalla (Freeport), Argentiinassa (Buenos Aires ja Iguazu), Brasiliassa (Iguazu ja Rio de Janeiro) ja Islannissa (road trip). Joissakin näistä kohteista useampaan kertaan. Ja tietysti erityismaininta siitä, että Lapissa (Suomi, Ruotsi, Norja) käytiin prätkillä, ihan mahtavaa!! Oon myös tehnyt kaksi muuta prätkäreissua Suomessa. Tässä näin niinkuin suuret linjat. Lisäksi on tietysti tapahtunut vaikka mitä: paljon ystäviä (uusia ja vanhoja), kummilapsia (uusia ja vanhoja), kotimaan reissuja, teattereja, elokuvia, musikaaleja, hyviä ravintoloita, kivoja koti-iltoja, huippuja arkipäiviä, onnistumisia töissä, mielenkiintoisia opintoja...

Parasta elämässä on rakkaimmat tyypit <3 

Pitkin maailmaa on ollut niin jännää, niin hauskaa ja niin siistiä <3 

Ja onhan näitä killuttimiakin kertynyt :)

Näin kun nämä asiat listaa oikeesti näkyviin, niin ehkä en oo ikinä terveenä ja ehkä ruikutan vaan kaiken aikaa, mutta ainakin mä teen vaikka mitä!! Mähän oon toteuttanut unelmiani ihan urakalla :D Mulla ois ollut jo 2010 hyvä tilaisuus jäädä kotiin ruikuttamaan kohtaloani. Sen jälkeen tilaisuuksia on senkun sadellut lisää. Mutta oonko antanut minkään estää mua viettämästä täyttä elämää ja toteuttamasta unelmiani? Kyllä en ole. Joten mitä mä sitten aina ruikutan itelleni? Enkö muka oo tehnyt kaikkee ja enemmän? Jos en olekaan täydellinen kokki ja kotona asuu pölykoiria, niin mitä sitten? Eikö energiat kannatakin käyttää asioihin joista todella nauttii, jos ne eivät kaikkeen riitä kuitenkaan? Tietysti arkisiakin asioita pitää tehdä ja tehdään, mutta hirveen pahaa omaatuntoa tuskin kannattaa kanniskella mukanaan jos (kröhöm, kun) jotain jää tekemättä. Ja se jatkuva riittämättömyyden tunne, se pitäis vaan heivata roskikseen. Sillon kun on terveyden kanssa haastavia aikoja, voisi todeta että nyt on se hetki kun pitää olla vaan, jättää huolet niille joilla on sillä hetkellä enemmän voimia.

Huomenna varmaan ruoskin itseäni taas jostain turhasta, mutta tänään oon tyytyväinen. En oo se onneton rääpäle joka on aina sairaana, enkä oo se supersankari joka selviää kaikesta käden käänteessä. Oon vaan ihan tavallinen minä, joka elää unelmiaan todeksi. Elä sinäkin!

Zzzzz...

Blogi on ollut unessa, minä en. Jouluksi kuntoon -projekti on ollut vähän puoliunessa. Ipana tosiaan on jo pari kuukautta nukkunut normaalia huonommin, mutta viimeiset kolme viikkoa se on pistänyt ihan ranttaliksi. Öitä on valvottu iloisesti ja vähemmän iloisesti vuorotellen ja puoliksi miehen kanssa. Oon myös itse vajonnut johonkin unihäiriöön, tai sitten on tyroksiiniannos liian suurella, mutta tuntuu etten saa enää unta silloinkaan kun nukkua saisin. Tää on ollut ikävä takaisku mun kuntoprojektille, joka lähti käyntiin jo ihan hyvällä draivilla. Kertaalleen painelin jo yli 8 km lenkinkin! 

Toki oon reenaillut kevyesti, mutta liian väsyneen kropan rääkkäämisestä on oikeesti enemmän haittaa kuin hyötyä :( Sillain mielenterveyden kannalta sopivasti oon kuitenkin jotain tehnyt. Salilla oon päässy käymään varmaan keskimäärin pari kertaa viikossa. Ensimmäinen blokki vähän venähti siis, mutta viikon verran oon jo tehnyt uutta blokkia. Tässä palasin siis kolmijakoiseen ohjelmaan, vähän isompiin kuormiin ja lyhempiin sarjoihin. Ei mitään maksimeja kuitenkaan. Tykästyin niin paljon siihen 2+1 -ohjelmaan, etten meinannut malttaa ollenkaan palata takaisin kolmijakoiseen. Ihan eri tavalla kuitenkin saa lihakset kipeiksi tällä kolmijakoisella, missä on paremmin aikaa keskittyä kuhunkin lihasryhmään kunnolla, joten onneksi palasin sitten kuitenkin. Mutta tää vaihtelu lienee kyllä mun juttuni, saan hyvin uutta potkua säännöllisin väliajoin. 

Kirjanpito tietää kertoa, että salin lisäksi oon kävellyt, juossut, pyöräillyt sisällä ja ulkona, ja päässyt kerran pelaamaan sulkkistakin. Se oli muuten pitkästä aikaa kivaa :) Toivon, että päästään pian uudestaan. Ei vaan noita lapsenvahteja varsinaisesti oo tossa ovella mitenkään jonoksi asti... Mutta joulukuntoprojektissa asettamistani tavoitteista oon nyt hoitanut juoksuja 8/15 kertaa ja pyöräilyjä 6/15 kertaa. Uimaan en oo vieläkään itteäni hilannut, miten se edes voi olla näin vaikeeta?!! Häpeän. Kympin tavoite on näillä näkymin ihan hyvässä mallissa :) Kehonkoostumusmittarilla sen sijaan tavotteet tuntuu kaatoovan taivaanrantaan... Kyllä se lihasprosentti on vähän noussut, mutta niin on painokin, eikä rasvaprosentti ota laskeakseen. Pariin viikkoon en oo tosin kyseisen kapineen päälle edes muistanut astahtaa. On ollut aika koomainen olo ajoittain, ja kaikki muistikapasiteetti on pitänyt keskittää perusasioihin: älä unohda lasta mihinkään, anna sille ruokaa, vaihda sen vaipat, syö itse, pese hampaat ja sitä rataa.

Turpaan tuli, mutta kivaa oli :)

Jollain ihmeen kaupalla oon kuitenkin saanut kasaan viisi reeniä viikossa kai joka viikko. Melkeen kaikki on kylläkin olleet alle tunnin reenejä, että ei mistään hurjista määristä puhuta. Mutta niiden päälle olen haravoinut toki tuntikausia, mikä on bonukseksi hyvää hyötyliikuntaa :) Kersan unien kanssa tehdään kovasti töitä, ehkä tilanne tästä lähtee joskus parempaan suuntaan ja reenitkin sitten taas pyörimään normaaliin tapaan. Käden jälkitarkastusta vielä odottelen. Se on kylläkin jo käytössä ihan ok. Isompia painoja käsitellessä pettää pikkurilli alta, mutta perus arkiaskareissa ei huomaa enää mitään.

Tää puuha ei meiän pihasta lopu...

 

Ainiin, miten ihmeessä olin melkein unohtaa!!!!! Menin pölhökki ilmottautumaan Adventure Raceen :O Seikkailukisa, missä joukkueina kierretään rata, jossa on erilaisia tehtävärasteja matkan varrella. Linnuntietä reitin pituus on 20 km. Se olis jo sinälläänkin tällä kunnolla paha, mutta koska ei olla lintuja, joudutaan myös kiertelemään. Lopullinen matka on siis kiinni meidän tiimin reittivalinnoista, ties mitä tästä oikeesti tulee!! Siitä pitäisi selvitä hengissä 25.11. Eloon jääminen on mun ainoo tavote :D Tällaisin miettein jatkan taas kuntokuopasta kipuamista, see ya on the top! 

One down, fourteen to go

Joulukuntoon 2016 projektista on ensimmäinen viikko takana, tässä lyhyesti fiilikset.

 

Kehonkoostumus. Painoa oli tullut viikossa lisää 900 g. Viikonloppuna tuli kyllä mässättyäkin. Kaikesta huolimatta rasvaprosentti tippui ihan aavistuksen ja lihasprosentti vastaavasti nousi hiukan. En jaksa uskoa että hankin viikon aikana 900 grammaa lihasta, mutta jospa se nyt ei silkkaa ihraakaan olisi ;) 

Reenit. Kävin juoksemassa kaksi kertaa, salilla kaksi kertaa ja pyöräilin kotona wattbikella kerran. Hyötyliikuntaa harrastin pihahommien (lähinnä haravointi) muodossa 1-2 tuntia lähes joka päivä, mutta näitä en kirjaa. Itse reenisuoritteet olivat kestoltaan 30-50 minuuttisia. Mulle aika lyhyitä reenejä, mutta sellaisiin on hyvä totuttautua kun aikaa on käytettävissä huomattavasti rajallisempi määrä kuin aiemmin. Kun puolen tunnin reeni kismittää, pitää vaan muistaa että siitä tulee kuitenkin parempi mieli (ja kunto) kuin siitä ettei tee yhtään mitään. Toinen juoksulenkeistä oli jo 6 km mittainen, jesh!! Kyllä se sitten illan tuntui luissa, ytimissä ja suolistossa, eli rankkaa on, mutta elän silti toivossa että tästä tämä taas lähtee sujumaan :) Uudet lenkkarit on superhyvät! Yleensä uudet kengät hankaa aina rakon johonkin aluksi, mutta nää istuu jalkaan kuin valetut, ja lisäksi ne motivoi mut lenkille :) Salilla kaksijakoinen ohjelma tuntui tehokkaalta ja kivalta. Mitä taas tulee wattbikeen, se on ystävä <3 Sillä saan itseni rääkättyä joka kerta ihan hillittömän hyvään suoritukseen!! Ja se on aina saavutettavissa, ei tarvita lapsenvahtia, vararengasta tai julmetusti aikaa. Senkun hilpaisee alakertaan ja ryhtyy tykittämään :) 

Terveys. Salilla en missään tapauksessa pystynyt tekemään mitenkään täydellä teholla. Käsipainot ja tangot tuossa leikatussa kädessä tuntuivat jotenkin kohloilta. En oikein tiennyt miten päin käden laittaisin että saisin järjellisen ja pitävän otteen painosta. Siispä pidin painot vielä varsin pieninä. Siitäkin huolimatta sain suunnilleen joka lihaksen kyllä kipeytymään, reeni meni perille pienemmilläkin kuormilla. Kilpirauhashommat on pakosti vielä päin peräseinää :( Lihakset on heikot, ei vaan kulje eikä irtoa, ja iltaisin olen ihan lopussa niin henkisesti kuin fyysisestikin, riippumatta siitä mitä olen päivän aikana tehnyt tai jättänyt tekemättä. Viikon päästä pääsen kontrolliin, siihen asti on sinniteltävä. Jos nyt nostan tyroksiiniannosta, ei tuo kontrollikäynti kerro sitten itseasiassa tilanteesta yhtikäs mitään. Juoksu on ollut se mikä suolistolle on ollut aina pahinta, ja johan sekin kapistus taas tuon ruhtinaallisen kuuden kilsan lenkin jälkeen ilmoitti vahvasti olevansa tyytymätön. Plääh :/ Mutta näitä nyt voi tulla ja mennä ilman että siitä seuraa mitään kriittisempää, joten turha tässä kohtaa panikoitua asiasta sen enempää. Edelleen se joulu ja kympin tavoite kiiluvat silmissä :)

Joulukymppi siintää yhä haaveissa...

Seuraavat pari viikkoa ovatkin sitten kuntoprojektini kannalta haastavampia. Nääh, juuri kun olin päässyt alkuun :( Mies on pari viikkoa enemmän tai vähemmän työreissuilla, joten salille en ainakaan pääse (paitsi kotisellaiselle), ja juoksut ja pyöräilytkin on hoidettava joko kärrin kanssa tai päiväuniaikaan wattbikella. Lähdetään kyllä varmaan tytönkin kanssa tästä vähän reissun päälle, saapas sitten nähdä mitä siellä saa tehdyksi vai saako mitään. Teen parhaani! 

Jouluksi kuntoon 2016

Tänään on sairasloman viimeinen päivä. Huomenna siis käsi on kunnossa ainakin paperilla, ja voi lähteä tykittämään kohti joulukuntoa. Yleensä puhutaan kesäkunnosta, mutta mulla on aina ollut kuntohuippu pikemmin jouluna kuin kesällä. Syksyisin aina palaan lomilta arkeen ja rutiineihin, myös reenin ja ruuan suhteeen. Jouluna sitten tulokset näkyvät. En nyt kesäisinkään voi sanoa huonossa kunnossa olleeni, mutta kevät on töissä kiireisin aika, ja lisäksi auringonpaiste houkuttaa pihalle. Toki lenkille, mutta myös pötköttelemään, terassille, ottamaan rennosti :) Siinä sitten paras terä reenailuista ja syömisistä hukkuu rennon kevätfiiliksen alle :) 

Seems like nothing bad has ever happened. Almost.

Tänä vuonna kesäkunnosta ei ollut tietoakaan, mutta joulukunto sopii kuvioon kuin rasvattu! Jouluun on nyt 15 viikkoa. Lihastohtorin kirja on ollut sairaslomalla hyvää lukemista, on pysynyt edes joku tatsi asiaan ;) Sen innoittamana ajattelinkin nyt loppuvuoden kokeilla salilla vähän jotain uutta. Blokkiperiodisaatiolla jaan tulevat 15 viikkoa sopivanpituisiin blokkeihin, ja blokin vaihtuessa muuttuu niin treeniohjelma kuin treenitapakin. Blokkien pituudet saattavat matkan varrella vielä hiukan elää sen mukaan miten käsi toipuu ja kilpirauhaslääkityksestä löytyy sopiva annos. Vaikka sairasloma loppuukin, niin eihän tuo käsi vielä mitenkään sataprosenttinen ole :/ Eilen se kipeytyi tunnin haravoinnista, että siltä pohjalta. Ensimmäiset viikot voidaan varmaan puhua kuntouttamisesta reenaamisen sijaan. Mitä tulee kilpirauhaseen, niin pari viikkoa sitten aloitin uudelleen synnytyksen jälkeen katkolla olleet tyroksiinit, ja sopiva annos on vielä hakusessa. Sen löytyminen vienee valitettavasti useamman kuukauden. Ennen tyroksiinien aloitusta TSH oli 6,9, mikä on reippaasti yli viitearvojen, ja mulle törkeän korkea. Kyllä se olossa tuntuikin. Pää on aivan jumissa. Ihan sama mitä mulle yrittää sanoa, sanoma tuskin menee perille :( Ennen käsileikkausta sanoin myös vaunulenkillä miehelle että kävelen kaikin voimin, mutta hädin tuskin pysyn perässä. Lihasvoima on totaalisen kadoksissa :(

Täältä motivaatioo :)

Kaikesta huolimatta reeni-intoa löytyy, joten salille mars! Ensimmäinen blokki kestää kolme viikkoa. Silloin tarkoitus on tehdä kevyttä kättä kuntouttavaa reeniä ja päästä taas vähän hajulle salihommista. Salilla on tarkoitus käydä kolme kertaa viikossa niin, että kaksi ensimmäistä kertaa menee kaksijakoisella ohjelmalla, ja viikon viimeisellä kerralla vedetään koko kroppa yhdellä reenillä ja vähän tiukemmalla tahdilla. Toinen blokki on neljän viikon jakso perustaavanlaatuista kolmijakoista salireeniä. Sellaista mitä yleensä tapaan tehdä. Kolmas blokki niin ikään menee kolmijakoisella ohjelmalla, mutta painoja kasvatetaan ja toistoja vähennetään. Tykitetään kolme viikkoa voimareeniä isoilla kuormilla. Sitten tulee parin viikon blokki painoja reilusti pienentäen ja toistoja lisäten, mutta tiivistahtisesti ja lyhyillä palautuksilla tehden. Tässä neljännessä blokissa reeniohjelma on taas kaksijakoinen, plus kerran viikkoon koko kroppa kerralla. Sitten on vuotta jäljellä kolme viikkoa ja reeniohjelman viides blokki. Silloin palataan taas kolmijakoiseen perustavanlaatuiseen tekemiseen, mutta toivottavasti aavistuksen suuremmilla kuormilla kuin tokan blokin aikana. 

Koska kaikki loppuvuoden tekeminen etenee vielä toipumisen ja vauvan ehdoilla, en uskalla asettaa mitään vallan hurjia tavoitteita. Jotain pientä porkkanaa on kuitenkin heitettävä ilmoille, koska mä olen tehokkaimmillani, kun saan vedellä asioita yli to do -listalta :D Siispä jouluun mennessä aion 

• pudottaa rasvaprosenttia neljällä prosenttiyksiköllä
• nostaa lihasprosenttia vähintään parilla prosenttiyksiköllä
• käydä juoksemassa vähintään 15 kertaa (Jos elimistö ei tunnu vieläkään juoksua kestävän tai suolisto riehaantuu, tätä tavoitetta prukataan. Tää on siis enemmänkin haave...)
• käydä pyöräilemässä vähintään 15 kertaa (Maantie, maasto, wattbike tai spinu, kaikki käy!)
• käydä uimassa, vaikka nyt edes kolme kertaa (Parasta pysyä realistisena tässä asiassa :'D)
• ois ihan mahtia, jos jouluaattona juoksisin kympin!! (Jouluaaton juoksulenkki on perinne, säällä kuin säällä!)

Tänään kävin aamulla kehonkoostumusmittarilla. Paino oli oikein hyvä, ihan mun normaalipaino. Sisäelinten ympärille kertyneen rasvan määrä oli erinomaisen vähäinen. Sen sijaan rasvaprosentti muuten oli turhan korkea ja lihasprosentti turhan matala, joten näitä lähdetään tässä nyt fiksaamaan ja kuntoa kohottamaan. Mitään absoluuttisia arvoja en tähän viitsi kirjoitella, koska nää vaihtelee niin suuresti mittarilta toiselle mentäessä, että tulos ei ole vertailukelpoinen kenenkään toisen henkilön tuloksen kanssa. Sen sijaan kun itse käyn tuolla samalla mittarilla säännöllisesti, ovat omat tulokseni vertailukelpoisia keskenään, ja näen onko suunta oikea. 

Eilen puolestaan kävin Intersportissa jalka-analyysissä. Sain kuulla että vasen ja oikea jalka ovat ihan eri paria. Toinen vaatisi pronaatiotuettua lenkkaria ja toinen neutraalia. No well, eripari kengillä en nyt taida ruveta juoksentelemaan kuitenkaan :D Analysoija kehotti kokeilemaan pronaatiotuettuja, aiemmin olen juossut neutraaleilla (ja kärsinyt penikkataudista). Mies halusi boostata mun kuntokuuria alkuun, ja osti mulle upouudet lenkkarit :) Nyt on pronaatiotuet sitten testissä, ja kyllä vaan uusilla kengillä kelpaa :) :) Taidankin tästä pakata kersan juoksukärryyn ja singahtaa pihalle!

Uudet Asicsit, kuola valuu ja lenkityttää :D