Extremeä!

Kauniina lauantaiaamuna 19.5.2012 heräilee reipas kolmen hengen juoksijapoppoo Orimattilan kulmilta, suorittaa aamun hiilaritankkauksen ja ottaa suunnan Vantaalle. Aikeinaan ylittää itsensä ja muutamat pikku esteet Hakunilan urheilupuistossa järjestettävässä Extreme runissa. Extreme run on vähän erilainen juoksutapahtuma. Kyseessä on kahdeksan kilometrin lenkki, joka sisältää 16 erilaista estettä: kiipeämistä, ylittämistä, alittamista, ryömimistä, uimista, kahlaamista, vaahtoa. Lenkin saa kiertää joko kerran tai kaksi kertaa. Meillä juoksumatkana ilman muuta 16 km, eli aiotaan kiertää lenkki kahteen kertaan.

Sitten vaan numerolappu rintaan, chippi lenkkariin ja valmiina lähtöön! Kisassa on kaksi sarjaa: kilpasarja ja hupisarja. Lähtö suoritetaan kuitenkin 3000 juoksijan yhteislähtönä, eli ryysis tulee alkumatkasta olemaan melkoinen, ja ekalla kierroksella esteillekin saattaa joutua jonottelemaan. Minä meidän poppoosta ainoana kilpasarjalaisena rymysin sitten tietysti lähdössä kärkijoukkoon. Vaikken tälle kisalle mitään aikatavoitetta asettanutkaan, lähinnä toiveena selvitä kaksi kierrosta maaliin asti pahasti penikkatautisilla säärillä.

Koko tapahtuman fiilis on mahtava! Samalla ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, mutta myös rennon hengailun meininkiä. Reitti oli aika rankka, tosi mäkistä maastoa, pitkiä ja rankkoja ylämäkiä. Vähän tapahtumassa haittasi omaa juoksufiilistä se, että suurin osa muusta porukasta käveli ylämäkiä, eikä oikein hyvää tsempparijuoksijaa ollut mäissä tarjolla. Mainittakoon että kärkiryhmä toki takuulla juoksi, mutta se oli minulta mennyt jo menojaan. Minä tottakai juoksin koko reitin alusta loppuun, en missään tapauksessa ole reenannut kaikkia näitä iltoja mennäkseni kisaan kävelemään!!

Jalat vaahdossa ja mitali kaulassa :)

Esteistä ehdottomana ykkössuosikkina mieleen jäi tietysti vesieste. Vantaan joki ylitettiin uiden kaiken kaikkiaan kolme kertaa. Vesi oli hyytävän kylmää, virtaavaa ja likaista. Todellista extremeä! Hyvänä kakkosena mieleen jäivät Goljatin portaat, nää rappuset oli oikeesti isot! Jollain lailla silti hankalin este oli ehkä romuautojen ylittäminen. Lenkkarit luistivat pelleillä ja sai varoa rikkomasta ikkunoita tai itseään jo rikkoutuneisiin ikkunoihin. Autoilla jotenkin tuhraantui liiaksi aikaa. Etukäteen olin ajatellut, että pahinta olisi märillä lenkkareilla juokseminen, mutta niihin ei joesta nousun jälkeen ensimmäisen kymmenen askeleen jälkeen kiinnittänyt mitään huomiota.

Heh, kun minä olin vasta hetki sitten lähtenyt toiselle kierrokselle, osuivat korviini kuulutukset voittajan saapumisesta maaliin. Itse ylitin maaliviivan nettoajassa 1:56:54. Mitään suuria voitonjuhlia en tuon tuloksen kunniaksi lähtisi pitämään, mutta ekakertalaiselta ja näillä jaloilla suoritus oli kuitenkin ihan ok. Ensi kerralla tiedän sitten mitä on tulossa ja osaan ehkä hioa taktiikkaa pikkuisen. Yksi missä pystyisin takuulla myös petraamaan on alamäkien juokseminen. Jotenkin tuntuu, etten saa alamäistä kaikkea iloa irti, enkä saa juoksua rullaamaan kivasti. Tätä täytynee harjoitella.

Lopuksi vielä pikku vihje ensi vuonna mukaan suunnitteleville: Vantaan joki haisee! Juoksuvermeet, lenkkarit mukaan lukien, saa pestä pariin kertaan tapahtuman jälkeen ennenkuin hajusta päästään. Kaikista tahroista mun juoksupaita ei päässyt koskaan. Ehkä siis ihan ykkösiä ei kannata laittaa päälle. Mutta mukaan kannattaa ehdottomasti lähteä! Extreme run oli kokemuksena aivan mahtava! Ehdottomasti ensi vuonna uudestaan!

Mitalistikolmikko :)