Lässähdys

Viimeisinä kolmena viikkona on tapahtunut totaalinen lässähdys :P Niin totaalinen, että en olisi moista kaltaiseltani urheiluhullulta odottanut näkeväni. Vaan pohja se on miunki säkissäin, ja nyt se on vastoinkäymisten osalta tullut selkeästi vastaan. Alkuvuodestani kerroinkin edellisessä postauksessa. Siihen kuului ensin pari kuukautta vuodelepoa (pahinta ikinä!!), ja sitten muutama kuukausi ökyrankasta synnytyksestä parantelua. Urheile siinä sitten. Ja minähän urheilin, sen minkä pystyin. Olin tosi tosi sinnikäs, ponnistin pohjalta uudestaan ja uudestaan. Toukokuun lopulla, parahiksi hääpäivänämme vieläpä, tuli sitten motivaationlyttäyssoitto. Käsikirurgi se sielä kilautteli, että kuviani on taas taivasteltu maan parhaiden eksperttien toimesta, ja on tultu siihen tulokseen että käsi on leikattava uudelleen. Minut pistetään vieläpä kiireelliseen leikkausjonoon, eli kutsu käy jo kesän aikana. No tavallaan hyvä että saadaan sekin pois kuleksimasta tässä samassa rytäkässä, menee vielä samalla kuntokonkurssilla synnytyksen kanssa. 

Ensimmäinen leikkausaika oli heinäkuun alulle. Henkisesti olin täysin varautunut että silloin mennään, saikkua tulee se neljästä kuuteen viikkoa ja sitten ruvetaan tykittämään. Leikkausta edeltävänä päivänä mulle kuitenkin soitettiin että toimenpide joudutaan perumaan kiirellisten päivystystapausten vuoksi. Huaaaaaaahhhh, ei oo totta!! Pari viikkoa olin täysin lamaantunut, koska olinhan suunnitellut tekeväni isolla kädellä ei mitään, ja nyt yhtäkkiä olinkin vapaa tekemään ihan mitä vaan. Reenaamaan jaksoin onneksi sinnikkäästi päivittäin lähteä, vaikka mulla on motivaatio ihan nollassa aina jos tiedän että pakkolepoa on luvassa. Tuntuu että reenit menee vähän kuin kankkulan kaivoon, kun pian koittava tauko tulee sotkemaan kuviot joka tapauksessa. Vaikkei yksikään reeni oikeasti tietenkään hukkaan mene. Mutta ei se vaan ole sama. Lopulta keksittiin rakentaa uusi aita, kun kerran saatiin lomailulle jatkoaikaa. 

Siinä sitä o, palanen viime viikkojen aikaansaannoksista. 

Leikkaukseen pääsin sitten lopulta elokuun alkupuolella. Neljä päivää ennen leikkausta motivaatio vaan kertakaikkiaan romahti, enkä enää saanut itseäni hilattua sen paremmin salille kuin lenkillekään. Maalasin sentään ahkerasti aitalautoja. Sitten silvottiin. Leikkauksen jälkeen pariin viikkoon ei saa tehdä mitään missä tulee hiki, joten nyt olen vaan lojunut. Ja maalannut niitä lautoja :D Kävelyllä oisin tietysti vallan hyvin voinut käydä, mutta enpä ole venynyt kuin pari kertaa :/ Surkea suoritus. Tikit poistettiin eilen, joten tästä päivästä alkaen on sitten lupa hikoillakin. Arvatkaapa pariin kertaan hikoilinko tänään? No enpä hikoillut. Mutta maalasin lautoja :D Arvatkaapa kuinka suuri motivaatio mulla on lähteä hikoilemaan huomenna? Asteikolla yhdestä kymmeneen ehkä noin 0,5 :/ Mitä tää nyt oikeen on?!! Lässähdys, totaalinen LÄSSÄHDYS :( 

Minimalistinen haava, muutama tikki ja pari mustaa sormea.
Tällasen takia mätetään tiskiin ihan hillitön saikku?!! :O

Miten tästä suosta sitten noustaan? Ensinnäkin lienee syytä aloittaa taas tyroksiinit. Kilpirauhasarvot tarkastettiin tänään, ja ihan päin seiniähän ne oli. Itseasiassa enemmän kivillä kuin koskaan aiemmin. Synnytyksen jälkeenhän kilpparit hulahtivat reippahasti ylitoiminnan puolelle, mutta näemmä palaan hitaasti mutta varmasti etanoiden kastiin :/ Käden kanssa en saa vielä(kään) pariin viikkoon seuhtoa mitään erityistä. Vauvaani olen sentään jonkin verran jo alkanut nostelemaan, tosin pyrin käyttämään leikattua kättä enemmän apu- ja tukikätenä. Tyttö on muuten jo puolivuotias (ja äiti senkun löystyy sohvan pohjalla edelleen :( :( :( ), ja painaa jo 8,8 kg :) Ja on risukasani aurinko :) Mutta parin viikon päästä kun kättä saa varovaisesti ryhtyä käyttelemään, on palattava salille. Siellä on tietysti todella TODELLA hiljakseen ja varoen kokeiltava mitä käsi alkaa kestämään. Toivon että se tokenee nopeasti kun alkuun päästään. Uskon siihen myös, sillä käsi on tällä kertaa parantunut muutenkin tolkuttoman nopeasti, paljon paremmin kuin viime kerralla! Nyt operaatio olikin onneksi aavistuksen pienempi kuin viimeksi. Särkylääkettä otin yhden kerran leikkauspäivän iltana, sen jälkeen olen pärjännyt ilman, huikeeta!

Ehkä siis annan itselleni vielä tämän pari viikkoa lepoaikaa. Siinä ajassa pyrin viimeistelemään aidanrakennushommat osaltani. Sitten pykäistään miehen kanssa molemmat kuntokuuri päälle!! Salin lisäksi on syytä ottaa ohjelmistoon myös juoksua, pyöräilyä, ja kuulkaas vähän jopa uintia! Ehkä vaihteeksi voisin pyörähtää jossain ryhmäliikuntatunnillakin, se voisi olla hauskaa. Jos spinningiä ei lasketa, edellisestä kerrasta taitaa olla useampi vuosi. Safkojen ja herkkujen kanssa onneksi ryhdistäydyttiin jo, eli ihan hunningolla ei sentään olla :) Enkä mä nyt toki lihottamaan ole ryhtynytkään! Syöminen on ihan liian ärsyttävää ja aikaa vievää jotta vaivautuisin ;) Paino on pysynyt hyvin kurissa, mutta löystymistä en voi olla huomaamatta. Enkä ahdistumatta :/ Parin viikon päästä siis kehonkoostumus (hui :O ), tavoitteet paperille ja töihin! Soon ny sanottu ja soon kirjotettu tähän ja soon sillon näi.  

Se oli sun viimenen (puolikas) donitsi.
Sydän särki ja paluu ojennukseen!