Reenivuosi 2013

Yhtään kisapäivitystä ei ole tälle vuodelle tupsahtanut, mutta reenailu ei ole silti loppunut, eikä toivottavasti lopullisesti kisailukaan. Reeniä on tänäkin vuonna kertynyt ihan ilahduttava määrä, jopa enemmän kuin viime vuonna, vaikka viime vuonna olikin kova kisakesä.

Tänä vuonna olen aloittanut kaksi uutta lajia: uinti ja pyöräily. Tammikuussa menin Uinti Tampereen aikuisten uintitekniikkakurssille. Olin etukäteen ilmoittanut, että mitä tahansa muuta voin tehdä, mutta naamaa en veteen laita!! Kurssilla ensimmäinen tehtävä oli laittaa naama veteen. No, minähän laitoin, ja siitä se sitten lähti :) Kävin ensin peruskurssin, joka oli viiden kerran mittainen. Sen jälkeen innostuin ilmoittautumaan vielä seitsemän kerran jatkokurssille. Huippua, miten kovasti tästäkin voi innostua :) Erityisesti minua innosti juuri nuo ohjatut uintikerrat, kun oppi väistämättä joka kerralla jotain uutta. Ja melkoista itsensä ylittämistähän tämä kaikki mulle oli. 

Uintikurssin lisäksi uuden harrastuksen suuri oivallus tapahtui päivänä eräänä Tesoman uimahallissa, kun Jari opetti minut kellumaan. Olen nykyään ihan pirun hyvä kellumaan :D Uimataidollani en vieläkään lähtisi kehuskelemaan, mutta eteenpäin olen mennyt tammikuun lähtötilanteesta suunnattoman suuren askeleen. Nyt luonnistuu niin vapari kuin rinulikin, selkääkin pystyn räpistellä jonkin matkaa. Tekniikassa on tottakai vielä aika tavalla hiomista kaikissa tyyleissä. 

Siinäpä kevättalvi menikin uintia opetellessa, salilla käydessä, vähän juostessa, ja vanhan penikkataudin kiusatessa spinning vakiinnutti paikkansa reenikalenterissa korvaten pari juoksulenkkiä viikossa. Penikkataudin vaivatessa ei ollut suurta intoa eikä uskallusta ilmoittautua mihinkään juoksutapahtumiin. Suunnittelin, että ehkä Tampereen puolimaraton taas syksyllä. Siskon yllyttämänä ilmottauduin kuitenkin Extreme Runille. Ennen Extremeä sain kuitenkin ihan jäätävän keuhkotaudin, mistä tokeneminen kesti viikkokausia, joten juoksemattahan sekin sitten jäi. 

Uusi kilpurini :D

Kevään suuri hankinta olikin sitten maantiepyörä!! Wheeeeee!! Se on niiiiiiiin hieno, ja sillä pääsee niiiiiiin kovaa :) Talven spinuissa hankittu kova pyöräilykunto antoi mahdollisuuden lähteä heti tekemään aika pitkiä lenkkejä, vakkariksi muodostui n. 60 km lenkki. Hullaannuin lajista heti. Vauhtia riittää, rasvaa palaa, kunto kasvaa, maisema vaihtuu, aurinko paistaa, ei vois toivoa parempaa :) 

Maantiepyöräily jäi kuitenkin tauolle melkein heti alettuaan, kun lähdin koko kesäkuuksi reissuun. Kohteina Hong Kong, Australia ja Singapore. Reissussa reenailin melkein joka päivä. Joka toinen reeni oli kuntopiiri hostellihuoneessa tai ulkona, ja joka toinen reeni juoksulenkki. Hong Kongissa juokseminen oli todella rankkaa. Mulle sellainen kuumuus on vaan kestämätöntä. Australian talvessa sitten sujui paremmin, kun lämmintä oli vain 20-30 astetta :D Kesäkuun lopulla suunnistettiin suurelle valliriutalle snorklaamaan, mikä oli ehdottomasti reissun kohokohta, mutta missä myös kylmetyin aika pahasti. Taas alkoi armoton yskiminen ja sama monen viikon keuhkotautiruljanssi oli edessä kuin aiemmin keväällä. Singaporesta jäi siis valitettavasti GPS-jälki saamatta, toisaalta kukapa siinä savusumussa olisi pystynyt juoksemaankaan.

GPS-jälki Woolloomooloo Baylta, priceless!!

Työmatkaratsu :)

 Reissusta kotiuduin siis kipeänä, ja yskimistä jatkui pari viikkoa vielä kotonakin. Kun sitten heinäkuun lopulla reeni alkoi taas luistaa, alkoi kisahaaveetkin tietty taas herätä. Tavoitteena oli osallistua ainakin yhteen pyöräkisaan syksymmällä, ehkä myös pieni triathlon ja se Tampereen puolikas kiinnostaisi. Vaihdoin myös työpaikkaa, ja työmatkan lyhentyessä 80 kilometristä 10 kilsaan, oli oiva tilaisuus aloittaa työmatkapyöräily. Sitä varten ostin uuden hienon maastopyörän :) 

Nyyh :'(

Sitten elokuun alkupuolella lähdin siskon kanssa beach volleyta pelailemaan, ja taas vietiin niin kisahaaveita kuin haaveita työmatkapyöräilystäkin :/ Mulla nimittäin murtui uloin kämmenluu ottaessani vastaan kovaa iskulyöntiä. Siihen loppui maantiepyöräilykausi ja prätkäkausi kertalaakista. Murtumaa parantelin kipsin kanssa neljä viikkoa. Pahimman kipuilun laannuttua kävin kyllä juoksulenkeillä ja salilla reenailemassa jalkoja ja keskivartaloa, että ihan ei onneksi makailuksi mennyt. 

Snif, taas :'(

Kipsistä vapauduttuani uskalsin taas pienin askelin alkaa reenata yläkroppaakin, ja työmatkapyöräily sai vihdoin alkaa :) Koko syksy tuli ahkerasti reenailtua, mutta mitään tavoitteita ei ollut mieltä asettaa, kun uusi reenitauko oli taas luvassa. Kädestä oli siis murtuman lisäksi löytynyt kasvain, joka pitäisi leikkauksella poistaa. Leikkaukseen pääsin 27.11. Siinä kasvain poistettiin kämmenluusta, ja ranteesta siirrettiin tervettä luuta kasvaimen tilalle. Leikkauksen jälkeen reilut pari viikkoa meni kävelylenkkien voimalla, tikkienpoiston jälkeen olen päässyt jo salille reenailemaan taas jalkoja ja yläkroppaa. 

Tässä sitä mennään ja katsellaan ja ihmetellään, sairaslomaa vietellessä. Reenien kannalta silti ja kaiken kaikkiaan ihan hyvä vuosi takana, kisojen kannalta ihan pieleen. Toisaalta, en ole ikinä reenannut kisaamista varten vaan kisannut reenaamista varten, joten suottapa tuota murehtimaan. Ensi vuonna ehkä uudet kujeet. Aiemmin olin suunnattoman turhautunut penikkataudin takia, kun juoksua ei päässyt täysipainoisesti reenaamaan. Tämä vuosi on kuitenkin opettanut, ettei mikään ole yhdestä lajista tai yhdestä raajasta kiinni ;) Kun jotain sattuu, valitaan sellaiset reenit mitä sillä hetkellä pystyy tekemään. Pääasia, että liikunnanilo on ja pysyy osana elämää :) Mun onni onkin ollut se, että olen harrastanut pitkin matkaa vuosien varrella niin monensorttisia lajeja, ettei ihan helposti mene sormi suuhun kun juuri se oma laji onkin yhtäkkiä poissa pelistä, aika nopeasti keksin kyllä korvaavaa toimintaa :D Ja vaikka loukkaantumiset ei tietenkään ole hyvästä, voi vaihtelu reenikalenterissa silti olla ihan hyväksikin :)

Ei kisoja, mutta tässä silti tämän reenivuoden satoa. Kuva otettu murtuman jälkeen, ennen leikkausta. Olen tyytyväinen, tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen :)

"Sun täytyy olla salil eka, salil vika."