AlfaRACE on pieni, tosi hauska kylätapahtuma Orimattilassa. AlfaRACEssa juostaan joukkueina, koko porukka yhdessä koossa, ja suoritetaan matkalla lukuisat määrät erialisia tehtävärasteja. Rastien tehtävät ovat tosi vaihtelevia, tuliesteiden ylityksestä palapelin kokoamiseen silmät kiinni. Juoksureitti on niin ikään monipuolinen, kulkien välillä keskellä metsää ja seuraavassa hetkessä keskellä kylää. Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja superhauska!! Tiimityö tuo oman mausteensa touhuun, ja siitä tulee jotenkin rennompaa ja leikkimielisempää :) Ainoa asia mistä voisi antaa negatiivista palautetta järjestäjille, oli vessojen puute. Reitin varrella ei ollut yhtään vessaa käytettävissä, vaikka sellainen olisi varmaan ollut suhteellisen helppo järjestää esimerkiksi koulun pihassa pidettävien rastien yhteyteen. Juoksutapahtumissa tarvitaan aina vessa!!
Meidän joukkueen kisa sujui mun vointia lukuunottamatta hyvin, ja hauskaa oli :) Meitä oli tiimissä neljä henkeä. Juoksutahti ei ollut mikään ihan tolkuton, mutta reipasta vauhtia saatiin kuitenkin pidettyä yllä ja rasteista suoriuduttiin kiitettävän nopeasti. Mun Garminin mukaan matkaa kertyi yhteensä 14,5 km. En muista mikä oli virallinen reitin pituus, mutta suunnistusrasteista johtuen eri joukkueiden reitit saattoivat olla hiukan eri mittaisia ;) Meilläkin oli hiukan hankaluuksia ekalla suunnistusrastilla, mutta mitenkään tolkuttoman pitkäksi homma ei meidän joukkueelta onneksi kuitenkaan venähtänyt. Ja kaikki selvittiin maaliin omin pikku jaloin juosten :)
Mutta mikä sitten mätti, kun tästä kisasta tuli kuitenkin mulle henkilökohtainen via dolorosa, pisin mitä tähän mennessä juoksun saralla on ollut... Mikäkö mätti? Viimeiset viisi vuotta oon harrastanut juoksua mottonani "pari kilsaa menee vaikka paskat housussa". No nyt sitten piti mottoa koetella oikein kunnolla. Mutta ei, onneksi ei tälläkään kertaa tarvinnut kuitenkaan juosta tavarat pöksyissä. Perin tuskallista meno oli silti viimeiset 10,5 km. IBD:stä johtuen mä en oikein ikinä voi kisa-aamuna tietää onko hyvä vai paha päivä. Joskus asiasta voi olla jokin aavistus, toisinaan suolisto ei anna mitään ennakkovaroituksia. No, tänään päivä oli Huono ihan isolla hoolla.
Ensimmäiset neljä kilsaa meni hyvin, juoksu kulki ja fiilis oli korkealla :) Mutta neljän kilsan kohdalla alkoivat vatsanväänteet, jotka sitten jatkuivatkin ihan maaliin asti. Tosiaan, vessasta olisi matkan varrella olllut isosti hyötyä, mutta sellaista ei ollut tarjolla, joten sinniteltävä oli. Krampit olivat ihan jatkuvia, ja loppua kohden vatsa turposikin jo niin, että piti juoksuhousuista avata narut ja venytellä vyötärön kohdalta. Sanoinkuvaamattoman hirveä olo!! Maalin jälkeen alkoi sitten vessaralli, ja vielä kovemmat kivut. Tätä jatkui pitkälle iltaan. Mitään en saanut syödyksi, krampit alkoivat uudestaan heti kun laittoi jotain suuhunsa. Tuntikausien tuskissaan makaamisen jälkeen olo alkoi helpottaa hiukan. Sain syötyä karkkia, millä verensokeri lähti nousuun ja olo koheni edes hiukan. Karkeista olen ikuisesti kiitollinen langolleni, joka uhrasi oman pussinsa hyvinvointini eteen :) Seuraavana päivänä fiilis oli jo ihan ok, ja ruokaakin pystyi syömään normaalisti. Juoksemaan ei silti ihan heti tehnyt mieli :/
 |
| Ralliryhmästä 3/4 valmiina lähtöön. Ruutulipputeemalla :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti